Raatteentien taistelujen muistomerkki
Muistomerkin laatassa on teksti: “Tämä muistomerkki on pystytetty Raatteen tien vv. 1939-1940 käytyjen kunniakkaiden taistelujen muistoksi – Korpisoturiaseveljet (11.8.1963)”
Raatteen tien varrella sijaitsevaan Likoharjun taloon liittyy yksi talvisodan Suomussalmen taistelujen erikoisimmista tapahtumista. Kesällä 1939 pihalla ollutta kaivoa ryhdyttiin syventämään vesipulan vuoksi. Kaivon kantena oli ohut levy, jonka päälle astumista jokainen talon asukas tiesi välttää. Tätä ei kuitenkaan tiennyt puna-armeijan upseeri, joka ratsasti pihamaalle.
Kaivon kansi petti ratsukon alta, ja punaupseeri sukelsi syvyyksiin. Ratsastaja puristui kuoliaaksi hevosen alle, ja molemmat jätettiin lepäämään syvään hautaansa. Sodan jälkeen haudaksi muuttuneelle kaivolle istutettiin pihlaja, joka kasvaa edelleen talon pihassa.
Likoharjussa oli Raatteen tien taistelujen (1.-7. tammikuuta 1940) aikana ukrainalaismiehitys, jonka tehtävänä oli huolehtia huoltotien suojaamisesta. Tammikuun viidennen päivän 1940 valjetessa tien varteen talon maastoon eteni panssarintorjuntatykkijoukkueella ja rykmentin kahdella kranaatinheitinkomppanialla vahvennettu suomalainen pataljoona (II/JR 64). Takana oli käytännössä koko yön kestänyt kuuden tunnin ja 10 kilometrin marssi vaikeassa maastossa.
Suomalaiset hyökkäsivät aamupäivällä kahdella komppanialla suoraan marssiryhmityksestä ja valtasivat helposti vihollisen pesäkkeet tien eteläpuolella. Tietä ei kuitenkaan onnistuttu katkaisemaan vihollisen vastahyökkäyksen vuoksi. Hyökkäystä yritettiin toisen kerran huonolla menestyksellä kuunvalossa. Tie saatiin haltuun vain hetkeksi, mutta kuitenkin niin pitkäksi aikaa, että Purasjoen silta ehdittiin räjäyttää.
Suomalainen pataljoona joutui tammikuun kuudennen päivän aamuna rajuun tuleen, kun venäläiset rajavartiojoukot aloittivat vastahyökkäyksen Parvavaaran suunnasta. Seuraavana päivänä kylmyys oli kuitenkin tehnyt työtä suomalaisten puolesta. Suomalaisten saatua yliotteen ukrainalaiset jättivät pakokauhuissaan kalustonsa, kaatuivat asemiinsa tai pakenivat metsiin. Osa antautui vangeiksi. Suhteutettuna miesvahvuuteen molempien osapuolien tappiot olivat raskaat. Päästyään tielle suomalaiset asettivat varmistuksen itään (Purasjoki) ja suuntasivat länteen.
Likoharjun talon pihapiiri oli taistelun jälkeen täynnä vihollisen sekalaisia taisteluvarusteita. Sisällä talossa suomalaisia odotti uskomaton näky. Ukrainalaiset olivat kasanneet kaatuneet ja haavoittuneet pinoihin, ja ruumiiden, eritteiden sekä veren löyhkä oli karmea. Puna-armeijan lääkintähuollon tilasta kertoo sekin, ettei ruumiita ollut kannettu ulos vielä elävien haavoittuneiden keskeltä.
