Purasjoki-linja

Purasjoen länsirannalle valmisteltiin ylimääräisten harjoitusten (YH) aikana puolustusasema, jossa taisteltiin 1. – 3. joulukuuta 1939. Talvisodan jälkeen puolustusasemien linnoittamista jatkettiin Salpalinjan rakentamiseen liittyen.

Kranaatinheitin toiminnassa Suomussalmella. SA-kuva.

Puolustusaseman linnoittaminen 

Purasjoen puolustusasemaa on linnoitettu kolmessa eri vaiheessa:

I vaihe: 16.10. – 11.11.1939 (Ylimääräisten harjoitusten aika)

II vaihe: tammi – helmikuu 1940

III vaihe: huhtikuu 1940 – kesäkuu 1941

I vaiheessa linnoittamisesta vastasivat Suomussalmen Harjoituskeskuksen reserviläisistä ja työvelvollisista muodostetut työosastot. Tien molemmin puolin suunniteltiin ja toteutettiin vahvennetun komppanian puolustusasemat noin 300 miestä varten.

Jokitörmän länsirannalle tehtiin tukein lujitettua panssariestettä, josta vielä jokimutkassa on jäännöksiä nähtävissä. Panssariesteen taakse kaivettiin puilla lujitettu ampumahauta, johon sisältyi myös puulla lujitettuja konekivääripesäkkeitä sekä muutamia katettuja tähystyspesäkkeitä. Ampumahaudasta taaksepäin kaivettiin yhdyshautoja. Korsuja ei tehty, vaan niiden sijasta rakennettiin yhdyshautojen kylkiin sirpaleenkestäviä suojakomeroita. Vallattuaan puolustusaseman puna-armeijalaiset käyttivät näitä suojakomeroita majoitustiloinaan varustaen niitä tilapäisillä kamiinoilla, sillä heiltä puuttuivat teltat.

II vaiheessa, kun suomalaiset olivat vallanneet aseman takaisin, taistelujoukot korjasivat ja täydensivät linnoitteita tilanteen niin salliessa. Työhön osallistui joukkoja JR 64:stä ja Er.P 15:stä.

III vaiheessa eli ns. välirauhan aikana asemaa linnoitettiin jälleen osana Salpa-linjaa. Työssä oli sekä sotilaita että erillisiä työryhmiä, jotka olivat siviilejä.

Edellä mainittujen kolmen eri vaiheen rakennelmia on vaikea erottaa toisistaan, koska rakennelmia on paranneltu ja rakennettu toistensa päälle. Osa alkuperäisistä rakennelmista on tuhoutunut tien oikaisun ja uuden sillan rakennustöiden takia.

Talvisodan taistelut puolustusasemassa

Suomussalmen Harjoituskeskuksessa perustettu Erillinen pataljoona 15 (Er.P 15) ryhmittyi Purasjoen – Mattilan – Puraksen alueelle 30. marraskuuta aikana. Pataljoonan 3. komppania (3./Er.P 15) oli jo valmiiksi ryhmittyneenä Likoharjuun, noin 1,5 km Purasjoen länsipuolella. Sen joukot vastasivat rajan vartioinnista.

Pataljoonan pääosat lähtivät siirtymään kohti rajaa 30. marraskuuta klo 08 alkaen. Kahdella konekiväärijoukkueella ja kranaatinheitinosastolla vahvennettu 2. komppania (2./Er.P 15) ryhmittyi Purasjoen puolustusasemaan ja 1. komppania (1./Er.P 15) reserviksi Mattilan alueelle (noin 10 km Purasjoelta). Pataljoonan komentopaikka perustettiin saman päivän aikana Mattilan taloon.

Ensimmäinen taistelu käytiin samana aamuna Raatteen vartiolla. Siellä ollut ryhmä pääsi irtautumaan Myllypurolle (noin 5 km Purasjoelta), jossa taisteltiin seuraavaksi. Myllypurolle ryhmittyneet kaksi joukkuetta saivat taistelun aikana havaintoja vihollisen saarrostuksesta, joten joukot irtautuivat Purasjoelle klo 15 jälkeen. Pioneerit räjäyttivät sillan joukkojen vetäydyttyä joen yli. Kajaanissa toimiva Pohjois-Suomen Ryhmän esikunta antoi käskyn tiedustelusta ja luvan valtakunnan rajan ylittämiseen klo 17 jälkeen.

Ensimmäinen yö meni rauhallisesti. Pataljoonan komentopaikka ja reserviksi varattu 1. komppania siirtyivät Mattilasta lähemmäksi etulinjaa 1. joulukuuta aamulla. Lisäksi Puraksen (kylä noin 5,5 km Purasjoelta pohjoiseen) suunnalle ryhmitettiin noin kahden joukkueen vahvuinen osasto. Pataljoonan komentaja, everstiluutnantti Kyander oli käskemässä 1. joulukuuta klo 12:45 reservinä olevan 1. komppanian suorittamaan väkivaltaisen tiedustelun Parvavaaraan, mutta se jouduttiin perumaan vihollisen aktiivisen toiminnan takia. Vihollisen joukoista oli havaintoja myös Puraksen suunnalla ja vihollinen arvioitiin tässä vaiheessa kokonaisuudessaan noin pataljoonan vahvuiseksi. Kyander piti avoimia sivustoja uhkana ja arvioi Mattilaan valmisteilla olevan puolustusaseman olevan käyttökelpoisempi. Hän vahvensi vielä myös Puraksen suuntaa. Vähillä joukoilla ei ollut edellytyksiä hyökkäykseen, joten Pohjois-Suomen Ryhmä käski 2. joulukuuta klo 20:15 puolustustehtävän. Purasjoki oli pidettävä.

Yö aikana oli jatkuvasti tulitaistelua ja vihollisen havaittiin klo 04 liikkuvan jokivarressa olevilla piikkilankaesteillä, mutta vihollinen vetäytyi suomalaisten tulittaessa. Tämän jälkeen vihollinen aloitti voimakkaan tulituksen jalkaväen aseilla, kranaatinheittimillä ja tykistöllä. Välillä tulitus vaikeni ja alkoi uudelleen klo 06. Tulitus alkoi vielä kolmannen kerran klo 09:15 ja päättyi klo 10:45. Sivustoille lähetetyt tiedustelupartiot eivät olleen havainneet vihollista.

Noin klo 13 aikaan noin komppanian vahvuinen vihollinen koukkasi yllättäen suomalaisten sivustaan tien pohjoispuolella. Osa vihollisen joukoista suuntautui myös pataljoonan komentopaikalle, kranaatinheitinosaston tuliasemiin ja tukilinjalle. Pataljoonan 2. komppania onnistui lyömään vihollisen noin kaksi tuntia kestäneessä taistelussa. Noin sata vihollisen sotilasta jäi taistelukentälle. Samaan aikaan taisteltiin myös Puraksen suunnalla, jossa tuhottiin parikymmentä vihollista ja vankeja saatiin yhteensä parikymmentä. Silloin selvisi, että vastassa on Puna-armeijan Jalkaväkirykmentti 759 (JR 759), joka kuuluu Suomussalmelle hyökkäävään 163. Divisioonaan. Aamun tulivalmistelu oli tarkoitettu myöhästyneen hyökkäyksen tukemiseksi.

3. joulukuuta puolen päivän aikaan oli saatu tieto Suomussalmen suunnan vahventamisesta Kenttätäydennysprikaatin IV pataljoonalla (IV/KT-Pr.). Pohjois-Suomen Ryhmän esikunta oli käskenyt suorittaa vastahyökkäyksen 4. joulukuuta. Puraksen suunnalla havaittiin lisää vihollisen joukkoja, joten Kyander kävi puhelinneuvottelun Pohjois-Suomen Ryhmän esikuntapäällikön, eversti Viklundin kanssa. Neuvottelu päättyi klo 20, jolloin Viklund antoi ohjeen irtautua Purasjoen asemista Mattilan puolustusasemaan. Pohjois-Suomen Ryhmän komentaja, kenraalimajuri Tuompo vahvisti vielä myöhemmin luvan irtautumiseen ja käski valmistautua vastahyökkäykseen.

Vastahyökkäys käynnistyi Mattilan puolustusaseman miehittämisen jälkeen 5. joulukuuta aamulla. Hyökkäysryhmitys oli varovaisen etenemisen jälkeen valmiina klo 16:30, mutta Pohjois-Suomen Ryhmän esikunta pysäytti siinä vaiheessa hyökkäyksen ja käski joukot siirtymään takaisin Mattilan puolustusasemaan. Tilanne Pohjois-Suomussalmella oli muuttunut siinä vaiheessa uhkaavaksi, eikä joukkoja haluttu sitoa hyökkäykseen.