Pyhän Nikolaoksen Tsasouna

Kuivajärven tsasouna edustaa länsimaista tyylisuuntaa

1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla siirryttiin karjalaisessa kirkkoarkkitehtuurissa uuteen tyylikauteen. Innoitus saatiin Venäjän länsimaiseen tyyliin rakennetusta uudesta pääkaupungista Pietarista. Tsaari Pietari Suuri (1672-1725) tunnetaan suurena lännen ja erikoisesti Saksan ja Hollannin ihailijana. Siksi myös karjalaiset kirkot ja tsasounat varustetaan rakennuksen runkoon liittyvällä länsitornilla. Tornin arkkitehtonisena lähtökohtana on kuitenkin pidettävä niitä irrallisia kellotorneja, joita käytettiin keskiaikaisissa pyhäköissä. Vuonna 1958 valmistunut Kuivajärven tsasouna edustaa arkkitehtonisesti juuri tätä länsimaistunutta tyylisuuntaa. Sen esikuvana on pidettävä Korpiselän Ägläjärven kylätsasounaa, joka tuhoutui viime sodissa. Kuivajärven kylän nykyinen tsasouna on alueen kolmas. Se on suuressa määrin Kuivajärven koululla opettajana toimineen diakoni Olavi Lehmuskosken uutteruuden tulos. Rukoushuoneen vihki Petruna eli kesäkuun 28.-29.päivinä 1958 arkkipiispa Paavali. Tsasounan rakennutti Suomen ortodoksisesta kirkkokunnasta tammikuun 20.päivänä 1950 annetun jälleenrakennuslain perusteella rakennushallitus, sillä aikaisempi tsasouna oli tuhoutunut sotatoimien yhteydessä. Tsasounan isännöitsijöinä toimivat Hannele ja Tommi Niskanen.

Vaikka tsasounan rakennustaiteellinen perinne ulottuukin vain 1700-luvulle, kuten myös Kuiva- ja Hietajärven kylienortodoksiasutuksen varhaishistoria, edustaa se erinomaisella tavalla kylän miesten kirvesmiestaitoa. Huoliteltu työn jälki virittää saman kysymyksen, jonka toi julki kesällä 1976 Kuivajärvellä vieraillut itävaltalainen professori ja etnologi Hans Winfried Rohsmann: Mikä rakennushistoriallinen arvo tällä kylällä nyt olisikaan, mikäli myös asuintalot edustaisivat vanhaa karjalaista rakennustyyliä?

Ikonostaasi ja pyhät ikonit
Kuivajärven tsasounan kauneus ei kuitenkaan rajoitu vain ulkonaiseen viehättävyyteen. Tsasounan pyhät ikonit on maalannut taiteilija Martha Neiglick-Platonov. Insinööri Esko Aron ja ylidiakoni Leo Kasangon suunnittelema ikonostaasi eli kuvaseinä ei edusta karja-laisen kirkollisen rakennusperinteen bysanttilaisperäistä eli vanhinta tyyliperinnettä, jolle oli tunnusomaista temperavärien käyttö ja ikonien asettaminen tsasounan itäiselle seinälle vaakasuoraan asetettujen listojen päälle. Ikoneita saattoi olla näin asetettuina myös useammassa kerroksessa. Ilomantsin Hattuvaaran ja Saarijärven kylätsasounissa tämä vanha traditio on säilytetty.

Ortodoksisen kirkkokuntamme jäsenten ikonituntemus oli vielä 1940-luvulla varsin kehittymätöntä eivätkä monetkaan kyenneet erottamaan toisistaan kiiltokuvamaista länsimaistyylistä maalausta ja vanhaan traditioon maalattua henkevää ja hienostunutta ikonia.

Martta Neiglick-Platonov oli ensimmäisiä ikonimaalareitamme, joka tiedosti, että oli palattava vanhaan, autenttiseen traditioon ja että oli löydettävä jälleen Bysantin ikonimaalausperinne. Tänä päivänä me saamme ihailla Kuivajärven tsasounassa hänen maalaamiaan töitä, joista henkii ihmeellinen väriloisto ja sisäinen hengen kauneus, joka on ikonien syvin ilmaus. Ainoan poikkeuksen tekee Pyhän portin päällä oleva ehtoollisen eli eukaristian asettamista kuvaava ikoni, jonka toteutus on “davincimainen” ja epäortodoksinen.

Alttarihuone
Itäpäädyn ns. Käsittätehty Kristus-ikoni on kristillinen ikonografian lähtökohta. Vasemmalla uhripöydän takana on Kristus Pantokrator eli Kaikkivaltias-ikoni, joka on tsasounan taiteellisesti arvokkain ikoni. Uhripöydällä oleva ehtoolliskalusto on kaunista hopeataontaa 1800-luvulta ja peräisin Valamon luostarista.
Keskellä alttarihuonetta olevan Pyhän pöydän eli alttaripöydän esineistöön kuuluu mm.
1) ehtoollislahjojen säilytyslipas (ortodoksisen piispan rinnallaan kantama panagia) on varhaiskristillisenä kautena niin ikään alkuaan ollut ehtoollislipas
2) alttarievankeliumikirja. Alttarissa ei koskaan lueta muita Raamatun kirjoja kuin evankeliumeja, koska Kristus on Vanhan Testamentin ilmoituksen profetioitten täyttymys. Muita Raamatun tekstejä luetaan kirkkosalin puolella
3) antiminssi (nimitys merkitsee suomeksi “pöydän vastine” ja on varhaiskristillisen kirkon traditio, piispallinen valtakirja toimittaa apostolinen liturgia eli ehtoollisjumalanpalvelus. Liinaan on kuvattu Kristuksen ristiltä pois ottaminensekä neljä evankelistaa), jonka päällä siunataan Pyhät lahjat sekä
4) käsiristit, joita käytetään Jumalanpalvelusten loppusiunauksissa ja jota uskovat Raamatun tradition mukaisesti suutelevat rauhansuudelmalla.

Ikonostaasi eli kuvaseinä
Ikonostaasi eli kuvaseinä on ikoneilla eli pyhillä kuvilla varustettu seinä, joka yhdistää alttarin kirkkosaliin. Ikonostaasin yläosassa Pyhän portin päällä on pienikokoinen eukaristian asettamista esittävä epäortodoksinen “davincimainen” ikoni. Ikonin keskeinen paikka ilmaisee, että kirkon elämä keskittyy Pyhän Eukaristian viettoon. Pyhän portin ovissa on neljän evankelistan ikonit ja Neitsyt Marian ilmestystä esittävä ikoni (kreikaksi evangelismos = ilosanoman julistus; ilmaisee selkeämmin juhlan sisällön). Pyhä portti on alkuaan tarkoittanut kirkon ulko-ovea, jonka edessä pääsiäisyön kastekulkueeseen osallistuneet ja kastepaikalta kirkkoon tulleet uskovat ensimmäisen kerran huudahtivat pääsiäistervehdyksen: Kristus nousi kuolleista! Tämän jälkeen he tulivat Pyhän ja kuninkaallisen papiston jäseninä kirkkosaliin, Jumalan valtakunnan aterialle eli osallistumaan Pyhään eukaristiaan.
700-800 -luvuilla Pyhä portti siirtyi ikonostaasin keskusoveksi. Pyhän portin vasemmalla puolella olevat ikonit: Jumalan Äidin ns. umilenie-ikoni (säälivä Jumalan Äiti. Teema liittyy vanhurskaan Simeonin profetiaan). Pohjoisovessa ylienkeli Mikael. Kaltopöydällä on hienostunut 1700-luvulla maalattu ja myöhäisnovgorodilaista tyyliä edustava Kristus Kaikkivaltias-ikoni. Pyhän portin oikealla puolella olevat ikonit: Kristus Pantokrator (Kaikkivaltias) -ikoni. Eteläovessa ylienkeli Gabriel. Kirkkosalin puolella olevat ikonit: Kristuksen edelläkävijän, Johannes Kastajan ikoni. Kirkkosalin oikealla seinällä on Pyhän Nikolaoksen ikoni. Kirkkosalin puolella kaltopöydillä olevat ikonit: Kirkkovuoden kahtatoista suurta juhlaa esittävä hienostunut, miniatyyrimainen ikoni 1800-luvulta.Keskusaiheena on kristillisen tradition “juhlien juhla” eli pääsiäinen. Ylösnousemusaihe kuvattu traditionaalisen tuonelaan laskeutumisen ohella myös länsimaistuneella teemalla, joka kuvaa Kristuksen nousemista kalliohaudasta. Erikoisuutena, joka tuo mieleen apokryfiset lähteet, on tuonelaan kuvattu “helvetin ylösalaisin kääntynyt silmä”, joka kuvaa helvetin kauhua Elämän laskeuduttua tuonelaan.Naturalistinen ja kiiltokuvamainen Pyhää Nikolaosta esittävä ikoni.
Tämä italialais-saksalainen romantiikka yhdistettynä slaavilaiseen tunteikkuuteen rappeutti 1800-luvulla vanhan ikonografian opetuksellisen ja eettisen sisällön lähes tyystin. Ikonista tuli vain epämääräisen tunnelman luoja. Kirkkosalin puolella olevista esineistä kannattaa mainita tuohuksille tarkoitetut jalkakyntteliköt, jotka ovat peräisin Valamon luostarista. Alkuaan tuohus ja lampukka olivat valaisimia, joita varhainen kirkko käytti katakombeissa. Nyt niissä palava liekki kertoo jumalallisen rakkauden lämmöstä. Vainajien muistelupöytä, jolle uskovat asettavat tuohuksia ja jolla olevassa astiassa on Kristuksen sanojen mukaisesti nisunjyviä. Ortodoksinen traditio on säilyttänyt vanhakirkollisen ja Kristuksen ylösnousemussanomasta kasvavan uskon, että kuolema ei merkitse elämän sammumista, vaan että “lepo Jumalassa” merkitsee yhteyden jatkumista. Asian ilmaisee syvimmin pääsiäisstropari: “Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi”.

Tsasounan vieressä sijaitsee Karjalaisen rakennusperinteen kunniaksi rakennettu Domnan Pirtti. Se on nimetty myös Vienalaisten runonlaulajien muistopirtiksi. Nimensä pirtti on saanut runonlaulaja Domna Huovisen mukaan.