Kylänmäen muistomerkki
Satakuntalaisen Polkupyöräpataljoona 6:n (PPP 6) veteraanien pystyttämä muistomerkki, jonka laatassa on teksti: “Tällä paikalla katkaistiin vihollisen vetäytymistie vuoden viimeisinä päivinä 1939. Satakunnasta tuodun kiven pystytti PPP 6”. Muistomerkki on vuodelta 1961 ja se tunnetaan myös nimellä Käkimäen muistomerkki.
Joulukuussa 1939 suomalaisten suurimmat taisteluvoitot saavutettiin kirkonkylästä pohjoiseen Kuusamontiellä, missä operoivat Ryhmä Susi ja Polkupyöräpataljoona 6. Ryhmä Suden tehtävänä oli Piispajärven eteläpuolella toimineen vihollisen lyöminen, Kiannanniemen valtaaminen, vasemman sivustan varmistaminen hyökkäyksellä Ruhtinansalmen suuntaan ja Puna-armeijan 163. Divisioonan perääntymistien katkaiseminen Kiantajärvellä. Ryhmä Susi täytti tehtävänsä lukuun ottamatta viimeistä kohtaa, johon voimat eivät riittäneet.
Jouluaaton aikoihin Kuusamontie oli edelleen vahvasti venäläisten hallussa. Puna-armeijan 662. Jalkaväkirykmentin alkuperäisenä tavoitteena oli hyökätä Perangalle ja Puolangalle, mutta tästä tavoitteesta luovuttiin joulupäivänä. Tehtävän muutoksesta huolimatta 662. Jalkaväkirykmentin kaksi taisteluosastoa jätettiin entiseen ryhmitykseen, jossa Tšaikovski oli etelässä ja Šarov pohjoisessa.
Kuusamontien länsipuolella Polkupyöräpataljoona 6 piti hallussaan Alajärven ja Kovajärven välistä kannasta. Polkupyöräpataljoona sai 27. joulukuuta Hulkonniemen hyökkäykseen liittyen tehtäväkseen Kylänmäen valtaamisen Alajärven eteläpuolen suunnasta. Pataljoonan pääosat olivat kuitenkin jo liikkeellä Pirttijärven ja Kovajärven välisessä maastossa, jossa oli tarkoitus tehdä laajempi hyökkäys. Aikataulujen vuoksi hyökkäys Kylänmäkeen jäi reservissä olleen komppanian tehtäväksi.
Hyökkäys kohti Kuusamontietä lähti liikkeelle, ja taisteluosasto Tšaikovskin yhteydet pohjoiseen katkaistiin noin puolitoista kilometriä Kylänmäen tienhaarasta pohjoiseen Konttimännikön kohdalla (yleensä puhutaan Kylänmäen motista tai Käkimäen taistelusta, mutta todellisuudessa taistelupaikan nimi on Konttimännikkö).
Kun 163. Divisioona sai irtaantumiskäskyn 28. joulukuuta, oli Tšaikovskin miesten pako kohti Kiantajärven jäälle tehtyä huoltoreittiä sekasortoinen. Heti alkajaisiksi Tšaikovskin joukkoja kävivät vahingossa pommittamassa omat koneet. Lyhyen matkaa tien suunnassa pohjoiseen päässyt Tšaikovski kohtasi Konttimännikössä suomalaisten asemat, jotka päätettiin saarrostaa kahden komppanian voimin kolonnan jäädessä odottelemaan tien avautumista. Suomalaiset torjuivat läpimurtoyritykset.
Konttimännikön asemissa oli yhtenä konekivääriryhmän johtajana alikersantti Heikki Pinomäki, jonka luottoampujana oli suurimman osan ajasta Usko Rintanen. Taistelun kiihkeydestä kertoo, että yksistään Pinomäen konekivääri ampui 6000 patruunaa, joista muodostui valtava hylsykasa aseman viereen.
Kapteeni Tšaikovski sai taistelussa pintanaarmun, mikä antoi hänelle tekosyyn lähteä pakomatkalle. Hän selvisikin Neuvostoliiton puolelle, mutta kohtasi loppunsa petturina teloitusryhmän edessä. Tšaikovskin jätettyä miehensä oman onnensa nojaan repesi riita komentosuhteista. Taisteluosaston johdon otti käsiinsä pataljoonankomissaari Baturin, jonka johtajuus päättyi kohta politrukin luotiin. Baturinin murhan jälkeen tiedustelupataljoonan komentaja Saakjan kieltäytyi johtamasta osastoa. Seurauksena oli, että taisteluosasto lähti kahdessa ryhmässä pakenemaan kohti itää Käkimäen suunnassa.
Joulukuun 29. päivän aamuna Kajaanin pataljoona eteni Hulkonniemestä kohti Kylänmäellä ja Käkimäellä vielä olleita neuvostojoukkoja. Samaan aikaan Jalkaväkirykmentti 27 hyökkäsi samaan tavoitteeseen Juurikan suunnasta. Kajaanin pataljoona ja Jalkaväkirykmentti 27:n kolmas pataljoona yhdistivät voimansa Kylänmäen tienhaarassa myöhään samana iltana.
Pataljoonat jatkoivat pohjoiseen, jossa lyötiin hajanaiset venäläisosastojen rippeet ja saatiin yhteys Polkupyöräpataljoona 6:een. Saman päivän aikana Jalkaväkirykmentti 27:n ensimmäinen pataljoona löi Hovilan ja Käkimäen maastossa harhailleet venäläiset, jotka yrittivät päästä Kiantajärven jäälle. Kylänmäen alueen taistelut päättyivät aamupäivällä 30. joulukuuta, kun suomalaisjoukot yhdistivät voimansa Syväjärvellä.
Kylänmäeltä viimeiseksi irtaantuneiden venäläisten kohtalo oli armoton. Kapteeni Henrik Kuistion johtama kuorma-autoilla kulkenut takaa-ajo-osasto tavoitti Kiantajärven haarautuman kohdalla noin kilometrin pituisen rivistön. Kuorma-autojen lavoilla Kuistion miehet olivat varustautuneet konekivääreillä, pikakivääreillä ja konepistooleilla.
