Hulkonniemen muistomerkki

Talvisodassa puna-armeijalla oli Suomussalmen lohkolla taistelujen aikaan kolme komentoporrasta, joiden esikunnat olivat ennen joulukuun lopun ratkaisutaisteluja Juntusrannassa (9. Armeija), Kiannanniemellä (47. Armeijakunta) sekä Hulkonniemessä Roinilassa (163. Divisioona) ja Vasonvaarassa (44. Divisioona).

Suomussalmella puna-armeijan 163. Divisioonan tehtävänä oli valloittaa nopeaan tahtiin kirkonkylän, Ämmänsaaren ja Hulkonniemen muodostama logistisesti tärkeä keskus. Tämän jälkeen oli määrä edetä Puolangan kautta Ouluun. Seuraavaksi vuorossa olisi ollut Tornio ja Ruotsin raja, jolloin Suomen maayhteydet länteen olisivat poikki. Puna-armeija onnistui valloittamaan Suomussalmen kirkonkylän, mutta joulukuun loppupuolella suomalaiset ottivat aloitteen käsiinsä ja pyrkivät murtamaan puolustukseen joutuneen 163. Divisioonan.

Hulkonniemessä käytiin joulukuun 27. ja 28. välisenä yönä satunnaisia tulitaisteluja, ja samaan aikaan suomalaiset huomasivat vihollisen liikennettä Kiantajärven jäällä. Aamuyöllä puna-armeijan lentokoneet ja tykistö pehmittivät suomalaisasemia siihen malliin, että odotettavissa oli raju vastahyökkäys. Suomalaiset valmistautuivat puolustustehtävään, minkä jälkeen venäläiset yllättivät suomalaiset täysin.

Aikaisin aamulla 28. joulukuuta puna-armeijan joukot jättivät Hulkonniemen ja Suomussalmen kirkonkylän paeten panssarivaunujen ja lentokoneiden suojaamina Kiantajärven jäätä pohjoiseen usean kilometrin pituisena mustanpuhuvana kolonnana. Pääesikunta oli antanut luvan vetäytymiselle vuorokauden vaihteessa, kun tilanne oli muodostunut toivottomaksi. Vetäytyminen oli Stalinin luottomiehen Lev Mehlisin valvoma operaatio, joka onnistui lähes erinomaisesti.

Venäläisten lähtö oli niin nopea ja yllättävä, etteivät puolustukseen valmistautuneet suomalaiset ehtineet kuin pikaisesti improvisoituun takaa-ajoon. Venäläiset pääsivät pommikoneiden ja panssarivaunujen suojaamina suurimmaksi osaksi karkuun.

Huolimatta siitä, että suomalaiset eivät olleet onnistuneet tekemään läpimurtoa, lähti 163. Divisioona vetäytymään takaisin kohti Juntusrantaa. Venäläisten irtaantumisen syitä on pohdittu taistelun ratkaisuhetkistä lähtien. Yksi syy pakoon voi olla, että 163. Divisioonan komentopaikka oli Hulkonniemessä Roinilan talossa, joka sijaitsi 800 metrin päässä lossirannasta. Komentopaikka oli käytännössä etulinjassa, ja tilanteesta saatu kuva saattoi olla suomalaisten hyökkäyksen keskellä paljon synkempi kuin todellisuus.

Täysin toisenlainen syy irtaantumiseen voi olla, että Stalinilla oli Suomussalmen tilanteesta realistinen kuva. Propagandapäällikkö Mehlis raportoi tilanteesta suoraan Stalinille, ja läheisten suhteiden vuoksi hänen ei tarvinnut kaunistella tapahtumia. Jos Stalin sai valittavakseen divisioonan pitkitetyn tuhoutumisen Suomussalmella tai tehokkaan irtaantumisen, hän varmaankin valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon.

Yhden teorian mukaan syy irtaantumiseen oli Mehlisin pelastaminen. Mehlis oli palannut Hulkonniemeen panssarivaunun miehistön jäsenenä, ja Neuvostoliiton ankaran säännöstön mukaan hänellä oli hädän tullen taistelukentällä kaksi vaihtoehtoa: joko kuolla taistelussa tai tehdä itsemurha. Joka tapauksessa ”Stalinin alter egon” kuolema Suomussalmella olisi ollut Neuvostoliitolle suuri arvovaltatappio.

Talvisodassa Mehlisin tehtävänä oli 9. Armeijan toimien koordinointi ylijohdon edustajana. Mehlis raportoi päivittäin pohjoisen tapahtumista Stalinille ja Vorošiloville. Aiemmalla urallaan professori Mehlis oli toiminut Stalinin sihteerinä ja Pravdan päätoimittajana. Hän oli merkittävin venäläinen, joka astui talvisodassa Suomussalmen kamaralle. Häntä on sanottu jopa Stalinin alter egoksi.

Käytännössä Mehlis oli puna-armeijan propagandapäällikkö, jonka tehtävänä oli perustella naapurikansojen alistamisen oikeutus koko maailmalle ja tietenkin myös oman armeijan sotilaille. Suomen valloitusta Mehlis perusteli Leningradin suojelemisella ja suomalaisten hyökkäyksen uhalla. Neuvostoliittolaisissa propagandafilmeissä Leningradin tehtaiden työläiset purkavatkin vihaansa valkoisen Suomen sodanlietsojia vastaan.