Haukiperän muistomerkki

Haukiperän muistomerkin laatassa on teksti: “Tähän päättyi talvisodan aikana 9.12.1939 vihollisen eteneminen”. Muistomerkki on paljastettu 30.5.1959.

Alkumenestyksen jälkeen puna-armeijan sotaonni alkoi kuitenkin kääntyä. Haukiperän lossin molemmin puolin asemissa olleet Suomussalmen pataljoonan joukot torjuivat venäläisten hyökkäysyritykset Haukiperän jään yli 9. joulukuuta. Venäläiset tosin saivat lyhyeksi aikaa sillanpääaseman etelärannalta, mutta suomalaiset löivät vihollisen takaisin. Suomalaisten onneksi jää ei vielä kestänyt panssarivaunuja, joten hyökkäykset olivat miesvoiman ja tykistövalmistelujen varassa. On arvioitu, että puna-armeija kärsi lossin jäällä komppanian suuruisen tappion.

Haukiperän lossin maastossa puna-armeijan tila alkoi paljastua. Venäläiset kaatuneet olivat likaisia, parrakkaita ja suurimmaksi osaksi kesävaatteissa. Mikään ei viitannut siihen, että suomalaisia vastassa olisi suurvallan huippuunsa viritetty ja voittamattomaksi mainostettu armeija. Suomalaisten mielialaan Haukiperän lossin voitolla lienee ollut psykologinen vaikutuksensa, sillä venäläisten eteneminen päättyi tuohon taisteluun. Suomussalmen kirkonkylän valtaus jäi 163. Divisioonan suurimmaksi saavutukseksi talvisodassa.

Suomalaiset vahvistivat joukkojaan Suomussalmella portaittain sitä mukaa kuin voimavarat sallivat. Jalkaväkirykmentti 27:n pohjoisen miehet lähtivät sotaan 7. joulukuuta. Jalkaväkirykmentti 27 siirtyi junalla Kemistä Oulun ja Kontiomäen kautta Hyrynsalmelle. Matkaa hidasti Oulun ja Vaalan välillä sattunut junien yhteentörmäys.

Hyrynsalmelta matkaa jatkettiin autoilla ja hiihtämällä. Ensimmäiset rykmentin joukot saapuivat Haukiperän lossin alueelle autojen lavoilla aamuyöllä 9. joulukuuta. Rykmentin toisessa konekiväärikomppaniassa ryhmänjohtajana ollut torniolainen Vilho Kasala muisteli vuonna 2007 saapumista alueelle seuraavasti: ”Toisen pataljoonan komppaniat olivat Ylitorniolta (4./JR 27), Pellosta (5./JR 27) ja Kolarista (6./JR 27) ja konekiväärikomppania perustettiin Alatorniolla. Saavuimme junalla Hyrynsalmelle, josta konekiväärimiehet jatkoivat matkaa autoilla. Meidän käskettiin laittaa konekiväärit valmiiksi jo auton lavalla, sillä vihollinen oli päässyt läpi linjoista.”