Hyövynvaaran muistomerkki

Kolmiosainen muistomerkki, yhdessä lukee: koti, usko, isänmaa.

Joulukuussa 1939 suomalaisten suurimmat taisteluvoitot Suomussalmella saavutettiin kirkonkylästä pohjoiseen Kuusamontiellä, missä operoivat Ryhmä Susi ja Polkupyöräpataljoona 6. Ryhmä Suden tehtävänä oli Piispajärven eteläpuolella toimineen vihollisen lyöminen, Kiannanniemen valtaaminen, vasemman sivustan varmistaminen hyökkäyksellä Ruhtinansalmen suuntaan ja 163. Divisioonan perääntymistien katkaiseminen Kiantajärvellä. Ryhmä Susi täytti tehtävänsä lukuun ottamatta viimeistä kohtaa, johon voimat eivät riittäneet.

Jouluaaton aikoihin Kuusamontie oli edelleen vahvasti venäläisten hallussa. 662. Jalkaväkirykmentin alkuperäisenä tavoitteena oli hyökätä Perangalle ja Puolangalle, mutta tästä tavoitteesta luovuttiin joulupäivänä. Tehtävän muutoksesta huolimatta 662. Jalkaväkirykmentin kaksi taisteluosastoa jätettiin entiseen ryhmitykseen, jossa Tšaikovski oli etelässä ja Šarov pohjoisessa.

Venäläisten suurimmat tappiot kärsi pohjoisempana 662. Jalkaväkirykmentin komentajan, eversti Šarovin mukaan nimetty taisteluosasto. Kuusamon pataljoona (Erillinen pataljoona 16) oli vallannut 23. joulukuuta Palovaaran tienhaaran, minkä jälkeen Šarov oli joutunut Kuusamontiellä eristyksiin Palovaaran ja Piispajärven välille. Šarovin joukot yrittivät 24. joulukuuta alkaen murtautua läpi kuusamolaisten asemista. Läpimurtoyritysten seurauksena Palovaaran pohjoispuolelle ruuhkautui kuormastoa.

Jalkaväkirykmentti 65 hyökkäsi Piispajärveltä etelän suuntaan joulupäivänä. Kärjessä eteni majuri Yrjö Hakasen komentama ensimmäinen pataljoona, joka ylitti Alassalmen varhain aamulla. Ensimmäinen taistelu käytiin Haapavaarassa, josta venäläiset irtaantuivat suomalaisten yllätykseksi yön tunteina. Venäläiset olivat nyt puristuksissa Haapavaaran ja Palovaaran tienhaaran välisessä maastossa.

Kapteeni Mårten Flinkin komentama Jalkaväkirykmentti 65:n kolmas pataljoona eteni 27. joulukuuta Haapavaarasta Mustajoelle ilman taistelukosketusta. Samaan aikaan Kuusamon pataljoona eteni Palovaaran suunnasta Kuusamontietä pohjoiseen kohti Hyövynvaaraa.

Šarovin joukot olivat ryhmittyneet Hyövynvaaran tasalle, missä käytiin 28. joulukuuta koko päivän kestänyt taistelu. Hyövynvaaran taistelu päättyi erääseen suomalaisten näyttävimmistä yksittäisistä voitoista koko talvisodassa. Puna-armeijan upseeriston moraalista kertoo, että todettuaan tilanteen toivottomaksi sekä Šarov että komissaari Podhumotov pakenivat jalkaväen pääosan mukana ja jättivät muut joukkonsa. Molemmat teloitettiin omien toimesta tammikuun puolivälissä.

Kärjessä edennyt Hakasen pataljoona ja Flinkin pataljoona pääsivät iltaan mennessä niskanpäälle venäläisten paetessa paniikissa pitkin metsiä kohti itää ja Kiantajärvelle valmisteltua huoltoreittiä. Taistelun ratkettua pakenevat venäläiset räjäyttivät 29. joulukuuta kello kahden aikaan yöllä Palovaarassa olleen ammusvaraston, minkä ansiosta oli saman sotapäiväkirjan mukaan ”puoli taivasta tulimerenä”.

Ryhmä Susi, johon kuuluivat tammikuussa Kuusamon pataljoona, Polkupyöräpataljoona 6 ja Jalkaväkirykmentti 65:n ensimmäinen pataljoona, jatkoivat takaa-ajoa kohti Juntusrantaa. Puna-.armeijan 163. Divisioona piti kuitenkin hallussaan Juntusrannan aluetta talvisodan loppuun saakka. Divisioonan osista ainoastaan 662. Jalkaväkirykmentti ei enää palautunut taistelukuntoon joulukuun tapahtumien jäljiltä.